Kuka minä olen?

Keskustanuoret valitsevat itselleen puheenjohtajakseen ihmisen, joten olisi mielestäni reilua kertoa hieman siitä millainen olen, mistä olen ja mikä on minulle tärkeää.

Synnyin Turun TYKS:ssä 5.3.1993. Tuolloin oli kiireistä aurausaikaa ja isäni kuulemma katseli sairaalan ikkunasta kun traktorit kiisivät ohi auroineen. Äiti oli kuitenkin vihainen, sillä oli juuri ponnistanut minut maailmaan, toisen lapsensa, ja isää kiinnosti vain työt.

Minulla on kolme sisarusta. Isoveli ja kaksi pikkusiskoa. Vartuimme isäni rakentamassa talossa kotitilamme kupeessa. Leikimme usein metsässä inkkareita tai karkasimme kotoa reput selässä 500 m päähän kotimme tiehaaraan, josta äkkiä kuitenkin palasimme kotiin kun alkoi pelottaa. Aamuisin olimme kanalassa keräämässä munia. Muistan kun silloin vielä keräsimme käsin munat verkolta. Istuin munakärryn päässä ilman kenkiä ja minun olisi pitänyt saada jokaisesta kennosta yksi markka. En kuitenkaan saanut ja tämä kaihertaa edelleen mieltäni.

Viljelimme sokerijuurikasta, jota äitini vihasi ja isä rakasti. Äiti oli nuoruutensa viettänyt sokerijuurikaspellolla peraten ja sanoi omalle isälleen ettei ikinä mene naimisiin maanviljelijän kanssa eikä ainakaan sokerijuurikkaanviljelijän. No toisin kävi. Muistan kun kuumina kesäpäivinä meillä oli jokaisella neljä riviä vastuullaan. Kuljimme peltoa edes takaisin kitkien rikkaruohot. Ajattelin että ei tämä lopu ikinä. Kun oli päässyt päästä päähän niin sai suklaapalan. Tämä oli minun lyhyille hermoille raastavaa. Sokerijuurikkaan viljely kuitenkin loppui sillä hinta oli todella huono.

Olin koulussa mielestäni aika hyvä enkä tarvinnut hirveästi apua. Minulla oli paljon kavereita eikä minua kiusattu. Minulle läheisiä ihmisiä kuitenkin kiusattiin, johon pistin aina stopin. Äitini sanoi, että kerran viedessään minua kouluun olin sanonut, että näytän yhdelle pojalle taivaan merkit, sillä hän kiusasi koulussa. sain yläkoulussa hymytyttö -patsaan hyvästä koulumenestyksestä ja käyttäytymisestä. Olin kaikkien kaveri, sillä olin nähnyt miten kiusaaminen vaikuttaa muihin ihmisiin.

Kuljin kouluun mopolla toisin kuin muut tytöt skoottereilla. Talvella ajoin monkeyta, sillä kylille oli päästävä ja kävellen oli liian pitkä matka. Kyllä siinä teini-iässä tuli tehtyä virheitä ja huonoja valintoja. Ne on kuitenkin jo mennyttä ja on aika katsoa tulevaisuuteen.

En halunnut lukioon sillä halusin lentoemännäksi. Päätin kuitenkin, että ravintola-ala ei ole ikuista ja siksi kävin kaksoistutkinnon. Se oli todella rankkaa aikaa. Selvisin kuitenkin molemmista tutkinnoista ja löysin parhaan ystäväni.

Minusta ei kuitenkaan koskaan tullut lentoemäntää, sillä olin löytänyt poikaystävän. Isoisoäitini menehtyi ja talo jäi tyhjilleen. Jos minä en olisi poikaystäväni kanssa ostanut sitä, oltaisiin se luultavasti jouduttu myymään ulkopuoliselle. Tästä syystä päätin, että ostamme talon hinnalla millä hyvänsä ja hain kokin hommia, että sain maksettua lainaa. Erosimme kuitenkin, ja lähdin hetkeksi kokeilemaan siipiäni Turkuun. Siellä viihdyin vain vuoden, sillä mieli kaipasi maaseudun rauhaa.

Isäni joutui olkapääleikkaukseen ja pyysi minua tilalle hommiin. Otin lopputilin esimiestehtävistäni ja aloin täyspäiväiseksi maataloustyöläiseksi. Keväisin ja syksyisin olin traktorin kanssa pellolla ja aamuisin kanalassa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt elämiseen vaan oli keksittävä muuta. Perustin oman yritykseni, eläinhoitolan.

Olen sellainen projekti-ihminen. Innostun jostain ja haluan kehittyä. Minulla ei ole lehmän hermoja. Nyt asun mieheni, koiran ja minipossun kanssa saman katon alla, isoisovanhempieni rakentamassa hirsitalossa ja haen uutta projektia. Haluan Keskustanuorten puheenjohtajaksi, sillä haluan antaa kaikkeni järjestölle, jolta olen saanut niin paljon. Keskustanuoret on ollut läsnä elämässäni joka käänteessä. Välillä vahvemmin ja välillä heikommin. Nyt haluan tehdä politiikkaa täyspäiväisesti. Olen siihen valmis.

Henna Takatalo

Keskustanuorten puheenjohtajaehdokas

Henna Takatalo