Ajatus tunnin junasta on sinänsä kannatettava, työssäkäyntialueen laajentuminen ja nopeampi junayhteys pääkaupunkiseudulle ja sieltä tänne hyödyttävät Varsinais-Suomea. Hankkeella on kuitenkin hintansa ja tässä tapauksessa hinta on kestämätön – niin talouden kuin ympäristönkin kannalta.
Valtiovarainministeriön tammikuussa julkaiseman selvityksen mukaan Turun tunnin juna ei ole taloudellisesti kannattava hanke ja vaatii näin ollen merkittävästi julkista eli veronmaksajien rahaa 3,4 miljardia euroa. Panostus on iso ottaen huomioon, että matka-aika ei pyöristy markkinointinimenä olleeseen tunnin junaan vaan enemmänkin puoleentoista tuntiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi maksimissaan 30 minuutin ajan säästöä per suunta Turku-Helsinki välillä.
Pandemia-aika on osoittanut, että monet asiat voidaan hoitaa ongelmitta verkon välityksellä, ja tämän kehityksen uskotaan edelleen jatkuvan. Vaikka fyysinen kohtaaminen on nyt ja tulevaisuudessa tärkeää, tulee verkon välityksellä tehtävä työ väistämättä vähentämään työmatkustamisen tarvetta tulevaisuudessa.
Taloudellisten kustannusten lisäksi ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ovat merkittäviä. Ministeriöiden arvion mukaan hankkeen ilmastopäästöjen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästöjen vähentymisellä on 140-330 vuotta. Salon ja Espoon välillä arvioidaan, että radan alle jää pysyvästi yli 800 hehtaaria metsää, peltoa, suota ja järveä. Nämä faktat huomioiden, voidaanko ratahanketta todella markkinoida ilmastokestävänä ratkaisuna?
Mikäli tunnin juna hanketta päätetään sen järjettömyydestä huolimatta jatkaa, tulisi katseet kohdistaa nykyisiin ratalinjauksiin ja niiden sijaintiin. Noin 15 vuotta sitten rakennetun moottoritien viereen rakennettu junarata voisi tarjota ympäristölle ja ihmisille inhimillisemmän ratkaisun.
Tunnin junasta puhuttaessa usein unohdamme ympäristö- ja talousvaikutusten lisäksi sen tärkeimmän – eli inhimillisen puolen. Nykyinen junalinjaus tulisi toteutuessaan jättämään alleen useita ihmisten koteja, sukumökkejä ja maanviljelijöiden peltoja. Vaikutukset olisivat merkittävät paikalliselle elinkeinoelämälle ja maanviljelylle, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.
Rahalla mitä tunnin junaan on suunniteltu käytettäväksi voisi korjata satoja teitä, jotka hyödyttävät laajaa joukkoa maakunnan ihmisiä sekä elinkeinoelämää. Nyt tunnin juna näyttäytyy lähinnä turkulaisten poliitikkojen ajamana hankkeena, jonka hyödyt valuvat harvoille. Hinta tästä on järjettömän suuri.
Järkiperusteilla tunnin junaa on vaikea kannattaa.